Yliajattelu ei ole ajattelua – se on vähättelyä siistissä paketissa

Mä luulin pitkään, että mitä enemmän mietin, sitä paremman päätöksen teen.

Jos käytän vielä hetken postauksen hiomiseen, siitä tulee parempi. Jos mietin aihetta vielä vähän, löydän varmasti paremman. Jos käyn tekstin vielä kerran läpi, osaan sanoa asian oikein.

Kuulostaa huolellisuudelta. Mutta mun kohdalla se ei enää ollut sitä. Se oli yliajattelua, joka näytti ulospäin tekemiseltä.

Kun ajattelu ei enää vie kohti päätöstä

Ajattelulla ja yliajattelulla on yksi aika olennainen ero.

Ajattelu vie sua kohti päätöstä. Yliajattelu yrittää löytää päätöksen, johon ei liittyisi lainkaan epävarmuutta.

Ja somessa, työelämässä tai henkilökohtaisessakaan elämässä sellaista päätöstä ei ole. Et voi tietää etukäteen varmasti, menestyykö postaus, kiinostuuko joku ihminen, tavoittaako toinen sinun tarkoituksen sanoista. Et voi tietää, kiinnostuuko siitä sata vai kymmenentuhatta ihmistä. Et voi tietää, ymmärtääkö joku sut väärin. Et voi tietää, olisiko joku toinen aihe ollut parempi.

Silti mä yritin vuosia päästä juuri tähän mahdottomaan pisteeseen ennen kuin julkaisin mitään. Halusin tietää ennen tekemistä, että tekeminen kannattaa.

Yliajattelu näyttää somessa yllättävän järkevältä

Se ei välttämättä näytä siltä, että istut kolme tuntia tekemättä mitään.

Päinvastoin.

Saatat kirjoittaa postausta. Muuttaa aloitusta. Etsiä parempaa kuvaa. Vaihtaa muutaman sanan. Miettiä kohderyhmää. Tarkistaa muiden sisältöjä. Palata ensimmäiseen versioon.

Ja samalla päässä pyörii:

Onko tää tarpeeksi hyvä? Pitäisikö mun sanoa tää jotenkin toisin? Entä jos ketään ei kiinnosta? Pitäisikö mun tehdä sittenkin ihan eri postaus?

Tunnin päästä sulla ei ole enemmän vastauksia. Sulla on enemmän kysymyksiä. Ja juuri siksi yliajattelu on niin petollista: se tuntuu tekemiseltä.

Todellisuudessa et ole saanut yhtään uutta tietoa siitä, miten sisältö oikeasti toimii.

Mä kutsuin sitä pitkään huolellisuudeksi

Todellisuudessa yliajattelu antoi mulle yhden asian: tekosyyn lykätä sitä hetkeä, jolloin mun pitäisi testata ajatukseni oikeassa maailmassa.

Niin kauan kuin postaus oli luonnoksissa, mitään ei voinut mennä pieleen. Kukaan ei voinut olla kiinnostumatta siitä. Kukaan ei voinut arvostella sitä.

Se ei voinut flopata.

Mutta samalla tapahtui jotain muutakin.

Mikään ei voinut myöskään onnistua.

Tämä oli mulle yksi isoimmista oivalluksista oman someni kanssa.

Mä en tarvinnut enää lisää aikaa ajatella.

Tarvitsin enemmän tilanteita, joissa teen jotain ja katson, mitä tapahtuu.

Tekeminen tuottaa tietoa, jota ajattelemalla ei saa

Nykyään yritän suhtautua yliajatteluun somessa muta myös muissa tilanteissa uudella tavalla. 

Teen → katson mitä tapahtuu → opin → korjaan → teen uudestaan.

Epäonnistuminen ei ole lopullinen tuomio mun tai sun osaamisesta.

Se on testi. Jos ihmiset pysähtyvät, opin jotain. Jos kukaan ei reagoi, opin jotain.

Jos aihe herättää keskustelua, opin jotain. Jos huomaan itse jälkikäteen, ettei tämä tuntunut multa, opin siitäkin jotain.

Tämä pätee, vaikka tilillä olisi 100, 1 000 tai 10 000 seuraajaa. Ja pätee myös sillon, miten aloitat keskustelun, miten esität asiat, miten kohtaat toisen ihmisen.

Oikeassa elämässä testaaminen ja kokeileminen antaa mulle jotain, mitä yliajattelu ei koskaan anna:

uutta tietoa.

Epävarmuudesta ei tarvitse päästä eroon ennen kuin aloittaa

Ehkä koko pointti ei siis olekaan tulla niin itsevarmaksi, ettei koskaan epäile mitään.

Vaan oppia toimimaan myös silloin, kun ei vielä tiedä.

- Julkaista, vaikka et tiedä varmasti, miten sisältö otetaan vastaan.

- Näyttää persoonaasi, vaikka et voi kontrolloida kaikkien mielipidettä.

- Kokeilla uutta sisältöä, vaikka et tiedä vielä, tuleeko siitä osa sun henkilöbrändiä.

Koska et voi ajatella itseäsi ulos kaikesta epävarmuudesta, jossain vaiheessa sun täytyy testata. Ja mitä enemmän sitä tekee, sitä vähemmän yhden kohtaamisen tarvitsee olla täydellinen.

Jos tunnistit tästä itsesi, etsin juuri nyt muutamaa ihmistä pilottiin

Olen lanseeraamassa uuden 24 viikon valmennuksen ihmisille, jotka haluavat kasvattaa ja kaupallistaa omaa someaan.

Tämä ei ole perinteinen somevalmennus, jossa keskitytään ensisijaisesti algoritmeihin, sisältötrendeihin tai siihen, mikä kikka toimii tällä viikolla.

Mun työ lähtee siitä, mitä tapahtuu ennen tätä kaikkea.

Yliajattelusta, epävarmuudesta, vertailusta, täydellisyyden tavoittelusta, näkyväksi tulemisen vaikeudesta. Ja niistä toimintatavoista, joiden takia tiedät ehkä jo paljon siitä, mitä somessa pitäisi tehdä, mutta et silti tee sitä johdonmukaisesti.

Valmennuksessa yhdistyvät mielen johtaminen, vahvan henkilöbrändin rakentaminen ja sisällöntuotanto.

Tavoitteena on murtaa somejumia, vahvistaa itsevarmuutta näkyä omana itsenäsi, löytää tunnistettava tapa tehdä sisältöä ja rakentaa pohjaa sille, että omasta somesta voi kasvaa myös tulonlähde.

Jos sun tavoitteena on seuraavan 24 viikon aikana kasvattaa omaa someasi orgaanisesti ja lähteä kohti sen kaupallistamista, lähetä minulle viesti tästä, ja kirjoita aiheeksi "PILOTTI".

Katsotaan yhdessä, sopiiko valmennus sun tilanteeseen.